Ruisleipä

Bruggestä

Honeymoon tämän kaupungin kanssa jatkuu edelleen, vaikkakin vähän eri tavalla. Nyt on alkanut huomata myös miinuspuolia, mutta onneksi niitä ei ole paljon ja rakastan paikkaa edelleen. Pikkuhiljaa on alkanut tulla ikävä tärkeitä ihmisiä Suomesta ja joitain pikkujuttuja, joita ei tajunnutkaan voivansa ikävöidä. Esimerkiksi kaupassakäynti olisi paljon vaivattomampaa jos tuotteet olisivat suomeksi, joudun edelleen kyselemään ihmisiltä, että valitsinko oikean paketin. Smetanalla on ihan kumma nimi, eikä vehnäjauhopaketissakaan ole mitään englanninkielistä tekstiä. Onneksi ihmiset on tosi auttavaisia. Ilma täällä on harmaa ja sateinen koko ajan. Osaan kuitenkin arvostaa sitä kun tiedän millaisissa olosuhteissa ihmiset Suomessa hyppelee. Ihanaa kun ei tarvitse käyttää talvitakkia vaan voi paketoida itsensä lämpimillä huppareilla tuulitakin sisään. Parasta on kun asuu ihan lähellä baareja niin voi ottaa vain avaimen mukaan ja hypellä siitä parille.

Oon nyt päättänyt ottaa kouluun kuusi kurssia, mikä kuulostaa paljolta, mutta yhdestä kurssista saa vain neljä pointsia, joten niitä pakostakin kerääntyy. Opetus on aikalailla samanlaista kuin Suomessa - massaluentoja. Professorit tosin ovat hyviä ja ottavat joskus myös opiskelijoita mukaan niin että tunnilla uskaltaa sanoa jotakin ilman että saisi kummeksuvia katseita.

Suklaarullia, tekiskö mieli? :D

Muutoin vietän aika paljon aikaa ihmisten kanssa. Yhdessä tehdään ruokaa, käydään syömässä, baareissa ja luennoilla vaikkakin nyt alkaa meno jo tasoittua ja rauhoittua. Kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuu melkein joka päivä ja parempi tietenkin lähteä ulos kuin jäädä yksin kotiin. Oon jo maistanut paljon vohveleita, suklaata ja Belgialaisia oluita, suosikki on Duwel vaikka täällä myydään Stellaa joka paikassa. Se on halvempaa kuin vesi.