Pakkohan se on myöntää: mun elämä on täydellistä täällä. Oon näinä parina viime kuukautena ollut onnellisempi kuin ikinä. Hassua lähteä juuri nyt vaihtoon kun on kaikki niin hyvin.
Rakastan perhettäni, johon voin aina luottaa, ystäviäni, jotka on ollut tukena vaikeina hetkinä, työtäni, jossa opin koko ajan uutta ja kehityn, yliopistoliikuntaa, jonkatasoista ei ainakaan nettisivujen perusteella Leuvenissa ole, ja mun ihanaa huonetta seitsemännessä kerroksessa, josta aukeaa mahtava luminen maisema yli Vanhankaupungin selän. Nuoruus on ihanaa, voi tehdä itsenäisiä päätöksiä ja pyrkiä elämässä eteenpäin, silti ei ole mikään kiire ja voi opiskella juuri sitä mitä haluaa. Oon tyytyväinen kaikkeen just näin.
Toisaalta oon ihan varma, että Belgianreissusta tulee sellainen kokemus, jota ei mistään hinnasta kannata jättää väliin. Monet asiat on uusia, erilaisia ja mielenkiintoisia. Varmaan tulee pettymyksiä ja vaikeuksia. Ja kauhea ikävä tiettyjä ihmisiä varsinkin aluksi. Jokatapauksessa on mielettömän hienoa lähteä ja 7kk menee nopeesti. Oon onnekas että mulla yleensä on tällänen mahdollisuus. Ollaan töissä puhuttu siitä, että aikaisemmin vaihtoon lähtö oli paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa. Kiitos EU<3
Mut kauheesti vielä valmisteltavaa. Nyt pitää olla turhia miettimättä ja keskittyä viikonlopun muuttohässäkkään ja pakkaamiseen!
Ps: päivän viisaus:
"Esimerkiksi lapsia purevista hauista on joskus uutisrykelmiä. Todennäköinen selitys ilmiölle ei ole haukien kopiorikollisuus"
:D
- Oikeus yhteiskunnassa - näkökulmia oikeussosiologiaan; Alvesalo - Ervasti, 2006, s.153
